Disan silmä- ja polvi tarkastus

Lauantai 30.1.2010 klo 16:46

Disa kävi tänään virallisissa silmä- ja polvitarkastuksissa.
Molemmat olivat priimatavaraa, niinkuin tuo koira muutenkin =D

Pennun tuoksuja

Lauantai 9.1.2010 klo 16:25

Joulupäivänä elämäämme saapui sulostuttamaan appi-ukkoni
itäsiperianlaika vauvat, kun Sanni(korpi-karhun senni) synnytti
kolme uros- ja kaksi narttupentua. Pentujen isä on vanhaherra
nimeltään luppojahdin ukko. Vanhempia käytetään karhun, hirven ja pienpetojen metsästämiseen joten on taas jännä seurata ihan
pentulaatikosta lähtien millaisia metsästyshirmuja noista suloisista karvapalloista kasvaa. Ada on luonnollisesti pennuista aivan
tohkeissaan ja sai tälläkin kertaa kunnian nimetä pennut,
niinkuin on parin aiemman pentueen lapsukaisetkin nimennyt.
Lapsukaiset saivat kasteessa nimikseen Aku, Roni, Rontti, Helmi ja Martta =)

Tässäpä kuvasaastetta lapsukaisista yhden päivän ikäisenä;

Väsynyt äiti kera pienokaistensa tapaninpäivän iltana.

Sanni äiti ja Martta

Kaksi viikkoisia Lapsia;

 Minun ja Adan suosikkipentu Helmi, joka yllätys, yllätys miellytti muitakin ja varattiin ihan ensimmäisenä =)

 pikkupeto ja karhujenkauhu Martta.

Sannin maitobaari

"Masu täynnä on kiva kölliä" sanoo Aku tai Roni(ota noista nyt selvää kun ovat kaikki urokset tuolta kantilta katsottuna niin saman näköisiä)

karvakasat.

Aku on peto jo syntyessään =)

Pennun tuoksujen lisäksi arkeemme ei mitään sen erityisempää kuulukkaan ja siksipä kotisivuillakin on ollut aika hiljaista. Joulun aika tuli ja meni ja uuttavuottakin tässä jo elellään, joten Tsemppiä ja onnistumisen hetkiä vaan kaikille "Faneille" vuoteen 2010!!! Meillä vuosi 2010 alkoi Disan juoksujen merkeissä =/ eihän ne olekkaan kun kolmannet juoksut tällä toukokuussa kaksi vuotta täyttävällä tytöllä. ...ja mikä "parasta"; seuraavat juoksut tulee sitten touko-kesäkuun kieppeillä joten läskiksi menee Disan juoksemiset ensi kesänkin osalta. ...mutta juostaan se mitä juostaan ja vahingosta viisastuneena kisoihin ei ole asiaa melkein pariin kuukauteen juoksujen jälkeen. Juoksut ovat tuoneet Dipistä esille taas sen pehmeän puolen ja neiti on ottanutkin kaiken ilon irti siitä sympatiasta jota se juoksujen aikaan saa osakseen ; ) sohvallehhan meillä ei ole whippeteillä muuten mitään asiaa, kun vaan silloin jos on kipeä tai "muuten vaan vähän vaikeaa" ; )

Itse olen monella tapaa ihan uutta intoa täynnä koiraharrastuksen suhteen. Tämä jännä ilmiö toistaa itseään viime vuodesta; heti kun vuosi vaihtuu, on aika alkaa suunnittelemaan ja odottamaan tulevaa kautta!!! Yksi näyttelyreissukin on tulossa tässä lähiaikoina ja siitäkin olen ihan "intopiukeena"!

Tämmöistä tältä erään....

Talvilepoa ja Näyttelyreissua

Maanantai 23.11.2009 klo 10:07

Jahans, jahans. Misteehän sitä sitten tuas alottais?
Whippetit ovat nyt nauttineet hyvin ansaitsemastaan talvilevosta. Huilia on jatkunut reilun kuukauden ja nyt vasta ne osavaat ottaa siitä ilon irti =) Alkuun oli ilmassa pientä kapinan poikasta kun liikunnan määrää alettiin vähentämään ja se ilmeni erityisesti Nemo ja Disan kohdalla pienimuotoisella pahan teolla. Energiaa olisi ollut yllin, kyllin ja se purkautui näiden veijareiden kohdalla sillä, että ne keksivät itselleen sijaistoiminnoksi jos jonkunmoista viihdykettä! Nuo kaksi; äly ja väläys, sen metkuilun kyllä osaavat!!! Minor on ottanut lepokauteen siirtymisen hyvin! Vaikka se onkin meidän huushollin kunnianhimoisin treenaaja, se näköjään osaa myös huilia kun oikea aika koittaa. Taas kerran täytyy todeta, että tuo poika on kyllä maailman mukavin ja huomaamattomin kotikoira!
Peppi-puudeli jatkaa sohvan kunigattaren rooliaan tuttuun, totuttuun tapaan ja nyt kun se parhaillaan juoksuilee, se on kaivannut teetä ja sympatiaa entistä enemmän =)

Itsekkin on pikkuhiljaa saanut karistettua kisaväsymykset harteiltaan ja uutta intoa ensi kauden odotukseen antoi suomi-cup 09 tilasto joka julkaistiin pari viikkoa sitten ja oli varsin mukavaa luettavaa =) Olin koko ajan siinä uskossa ettei meillä ole ko. kutsukilpailuun menossa yhtään koiraa mutta toisinpa kävi ja joudumme lähtemään noihin toukokuisiin karkeloihin 2 koiran ja yhden vara-koira kera! Nemo sijoittui normaalikokoisten urosten kovatasoisella listalla kuudenneksi ja Minor oli ylikorkeissa uroissa herra numero kolme!!! Disankin lista sijoitus yllätti, enkä olisi noiden juoksujen perusteella uskonut, että sen sijoitus on 13, ja niin ollen se on viimeinen varakoira. Suomi-cup listausta pääsee tarkastelemaan tästä linkistä.
Hyvin tehty työ näkyi myös kun kävimme törsäämässä palkinto lahjakortit. Whipuille oli kertynyt royal caninin lahjakortteja parin sadan euron edestä joten sillä summalla syödäänkin raksuja sitten jonkun aikaa =)

Hetkellisesti täällä keski-suomessa saatiin nauttia myös lumesta(vaikka nyt siitä ei olekkaan jäljellä kun muisto vain!). Toiset nautti enemmän kun toiset ; ) Poikien mielestä koko lumi olisi saanut jäädä tulematta ja ne olisivat kaikkein mieluiten kaivautuneet peittojen alle talvi-unille, kun taas hullu-germaanian eläjä; Disa otti lumesta kaiken irti! Se tyttö kyllä rakastaa talvea ja vaikka välillä oli melkolailla kylmäkin, ei tyttö näyttänyt takkia paljon kaipaavan!

Talvilevolle siirryttäessä alkoi myös Nemon lihotuskuuri. Syynä kuuriin oli se, että poika oli ilmoitettu näytille Jyväskylän kansainvälisiin koiranäyttelyihin ja kuivassa kunnossa oleva jätkä piti saada näyttelylihaan.
Edellinen reissu kummitteli mielessä. Silloin Nemo kävi hakemassa flekmaattisella esiintymisellään Laukaan näyttelyistä H:n ja ajattelin jo noiden näyttelyiden jäävän viimeisiksi sen "uralla". Jyväscoursingeista hankittu Cacil pakotti havittelemaan sitä KV -näyttelyn toista EH tulosta, josko vaikka ensi kesänä lähtisi Cacil jahtiin ulkomaille. Niinpä nepo-poloinen raahattiin vastaan hangoitteluista huolimatta 21.11 näyttelyihin. Nemon lisäksi sen mammakaan ei erityisesti nauti kehässä olosta, ja niinpä päätimme nyt ensimmäistä kertaa koettaa ulkopuolista esittäjää.
Ystävämme Ninni oli lupautunut handleriksemme ja niinpä Nemo pyöräkehteli kehässä kera Ninnin. Ennen Nemon kehään menoa Espanjalainen tuomari jakeli laatu-arvosteluja laidasta laitaan ja odotukset ei ollut kovin korkealla Nemonkaan suhteen. Nemo esiintyi kehässä suhteellisen nätisti ja Ninni osasi hyvin tuoda esille sen parhaita puolia. Jännitys kehän laidalla oli valtaisa ja sillä hetkellä kun kehäsihteeri ojensi Ninnille vaaleanpunaisen nauhan eli ERINOMAISEN laatu-arvostelun, oli pyörtyä!!! Avoimen luokan kilpailuluokassa Nemo sijoittui kolmanneksi ja se oli mansikka kakun päälle! Äitin kultapoika jätti taakseen monta hyvää koiraa sillä luokkassa oli viisitoista osallistujaa. Ehkäpä nämä näyttelyt ei jääkkään viimeisiksi ; ) nälkä kasvaa syödessä ja saattaa olla, että ilmoitan sen toisiinkin näyttelyihin talven aikana, mikäli Ninni suostuu sen vaan esittämään? Nemo ei ollut Ninnille nimittäin ihan mikään helppo esitettävä, raukka kun ei tahtonut antaa asetella itseään mitenkään vaan kuikuili kokoajan kehän laidoille nähdäkseen vilauksen äitistä =( Arvostelu oli kuitenkin mukavaa luettavaa ja jopa liikkeitä kehuttiin. Arvostelu on luettavissa Nemon sivulla, näyttelyt otsikon alla.

Perheemme suurin näyttelytähti= tulevaisuuden handleri lupaus pyörähti myös kehässä varsin mainioin tuloksin. Eli ada osallistu kolmatta kertaa lelukoiranäyttelyyn =) Tällä kertaa Ada esitti englanninbulldoggi Wilman ja uusi Wilman kanssa toissa vuotisen kakkossijansa!!! Kylläpä oli pikkuhandlerilla hymy herkässä kun hän tuli kehästä pois upean palkinto ruusukkeen, karkkien ja uusien koulutarvikkeiden kanssa ; ) miks ei tuomari voi ojentaa nami-askeja kaikille osallistujille ihan oikeissakin näyttelyissä?

Tässäkin kuvassa ilme on kysyvä; "missä minun äiti on?", kiitos kuvasta marttilan Jossulle ja vielä isompi kiitos mini-kokoiselle handlerillemme Ninnille!

Näyttelypäivän päätteeksi saimme vieraita joensuusta, kun näyttelyreissulla olleet Suvi ja Laura poikkesivat meille päiväkahville kera kolmen viehkeän whippet-neidon. Disa oli näistä tyttökavereista hyvin otettu ja leikki sujui Bealta, Disalta, Unilta ja Pepiltä vallan mainiosti! Pojat taas näyttivät millaisia sikoja miehet voi pahimmillaan alla, ja seksihurjastelujen yltyessä liiallisuuksiin pojat ohjattiin hienotunteisesti eri huoneeseen, että tytöt saivat jatkaa rauhassa leikkejään!

Kiitos Suvi ja Laura vierailusta, mukava kun kävitte ja tervetuloa toistekkin!

Laitetaas vielä parit kuvat kauniista tyttösistä;

Kaunis Uni miellyttää erityisen paljon minun silmääni ja on luonteeltaankin vallan mainio neiti! ja mikä parasta; koira sopisi hyvin meidän sisustukseen =)

Uni sisarensa Bean kanssa

Peppiä hieman jänskätti aluksi ja pöydän alta oli hyvä tarkkailla tilannetta.

Kisakauden päätös

Perjantai 23.10.2009 klo 22:35

Ensiksikin täytyy huokaista, puuh, nyt se on ohi....Nimittäin kisakausi!!!
Tälle kaudelle onkin mahtunut menoja yllin kyllin ja talviteloille
siirtyminen tuli enemmän kun tarpeeseen! Sormien avuksi piti
ottaa ihan mukaan varpaatkin kun alkoi kaikkia koiramenoja
ynnäämään yhteen. Näin äkkiseltään laskettuna kauden saldo on; 9 maastokisaa, 2 ratakisaa, yhdet näyttelyt, parit ratakisat turistina,
neljä tampereen reissua ratakirjojen tiimoilta, oman kerhon maastotreenien pitämistä ja muita vapaamuotoisia tapahtumia sekä järjestely hommat kerhomme kaksien virallisten kisojen suhteen... onhan noita! Ajettuja kilometrejä ei edes uskalla lähteä laskemaan, sen verran paljon niitä on kun on tullut ajeltua mm. helsinkiin, kemiin, hailuotoon jne... Tämän kesän jälkeen tampereen ja kuopion korkeudella olevat kisat tuntuu ihan kotikisoilta kun matkaa niihin on vaivaiset 150km.
Sanottakoon että kesä on kyllä vienyt kaikki mehut ja nyt on päätetty, että mikäli ensi kesänä aiomme lähteä merta edemmäs kisaamaan(niinkuin suunnitelmiin kuuluu) niin kausi saa olla kyllä jonkun 2kk lyhyempi. Tänä vuonna kun kisaaminen tuli aloitettua toukokuun alusta ja viimeiset kisat oli lokakuun puolenvälin jälkeen niin kaudelle tuli ihan mukavasti pituutta ja koirat oli kuitenkin pidettävä koko ajan kunnossa, joten kilometrejä ja tunteja karttui myös kodin ja hiekkamonttujen välillä ees taas whipwagonilla sahatessa.

Pojat olivat tällä kaudella positiivisia yllättäjiä!!! Hienoja jannuja, ei voi muuta sanoa!!! Nemo kävi juoksemassa kahdeksat maastokisat joista 2 SERTIÄ, CACIL ja 5 SA suoritusta. Ainoa mönkään mennyt kisa johtui viehehukasta ja ne oli ne kohtalokkaat kauden alottajais kekkerit Liedossa. Minorille maastokisoja kertyi kuudet joista se sai yhden SERTIN ja kaikki muut 5 olivatkin kirkkaasti SA:n arvoisia juoksuja. Radalla Minor kävi kisaamassa kahdesti ja toisella kerralla se pääsi 280m matkalla jo kahdenkymmenen sekunnin paremmalle puolelle sekä alitti 350m:llä 25 sekunnin ajan mitkä ei ole näyttelyläskille mitään itsestään selvyyksiä.

Sitten mennään tapaukseen DISA ; ) Kyllä se on vaan sellainen typykkä, että siinä on itse kullakin vähän palaa purtavana. Disa ennätti kokeilla kauden aikana maastoilua kolmien kisojen verran. Kuopion ja HVK:n maastoissa se sijoittui kumpaisissakin kolmanneksi SA:n kera. Hyviä sijoituksia sinäänsä, mutta jotenkin meno ei näyttänyt yhtään siltä miltä se oli maastoharjoituksissa näyttänyt. Tyttösen meno oli vetelän näköistä ja kummissakin kisoissa juoksussa oli tekemisen makua vasta finaaleissa. Syitä pohdiskeltiin pää puhki ja tottahan oli että juoksujen päättymisestä ei ollut noihin kumpiinkaan kisoihin kun 6-8 viikkoa. Lisäksi olin huomannut jo aiemmin, että tyttö oli sen sortin flikkoja jonka "paikat" aukesivat vähän hitaammin joten olisi pitänyt kiinnittää huomiota sen lämmittelyihin vähän enemmän. Nooh, vahingoista "viisastuneina" lähdettiin rinta rottingilla hailuotoon ja maanittelin meno matkalla, että katos vaan niin se on tälläkin kertaa kolmas! (kolme kertaa kolmonen olisi ollut aika hauska saldo eka kaudelle.) Hailuodossa tyttönen päätti, ettei mamman tahtoa toteuteta ja pelasi sitten varman päälle.... Juoksi sitten sellaisen juoksun ettei sillä juoksulla yltetty edes kolmanneksi viimeiseksi vaan VIIMEISEKSI X D Vaikka spekulointi onkin hauskaa ja kuuluu osaltaan lajin luonteeseen, en jaksa alkaa tuota 196 pisteen juoksua täällä enää ruotimaan ; ) Kyllähän joku fiksu löytäisi tuollekkin varmaan syyn puusilmäisistä tuomareista tai koiran väärästä nesteytyksestä tai ties vaikka mistä mutta nyt täytyy vain tokaista olosuhteiden olleen sellaiset ettei nuori, kokematon koira niitä pystynyt käsittelemään. Nyt onneksi tulee talvi ja Disa saa aikaa kasvaa.  Ja kyllä se onkin niin kakara, tosin ihastuttava sellainen, ettei pieni aikuistuminen vähän joka suhteessa olisi tälle "pörriäiselle" yhtään pahitteeksi. Katsellaan mitä ensi kesä tuo tullessaan!

Ruoskalandian väki painuu talviunille iloisin mielin ja ottaa kaiken ilon irti pimenevistä syysilloista, lämpimistä huovista ja takkatulen loimusta. Kilpureista Nemo on aloittanut pikalihotuskuurin, sillä se käy pyörähtämässä Marraskuussa näyttelykehissä eikä pieni läskin lisääminen ole yhtään pahitteeksi kuivassa kisalihassa olevalle koiralle... Näillä näkymin nuo näyttelyt ovat talven ainokaiset mutta eihän sitä koskaan tiedä kuinka mieli muuttuu vuoden vaihteen huitteilla kun alkaa taas kaipaamaan aktiviteettiä kisakautta odotellessa.
Ruoskalandia vaikenee, mutta vain hetkeksi.......

Uusi rata-tähti on syntynyt!!!

Sunnuntai 6.9.2009 klo 11:46

...No ei nyt ihan sentään, mutta melkein.... ; )

Tämän päivän en olisi uskonut ihan heti koittavan, mutta niin siinä vaan kävi, että Minor oli eilen valloittamassa "uusia areenoita" hyvinkäällä. Poika näet osallistui elämänsä ensimmäisiin ratajuoksukisoihin, ja samalla hän teki myös historiaa ensimmäisenä ratakisoihin osallistuvana koirana perheessämme. Kaiken kaikkiaan on pakko taas pysähtyä ihmettelemään tuota Minorin huikeaa "kehityskaarta". Aiemminkin olen sitä sivuillani pohdiskellut ja ihmetellyt mutta palataampa aiheeseen taas. Minor tuli meille tosiaan 11kuukautisena kodinvaihtajana ja ensi kertaa pupun perään päästyään se oli aivan hukassa. Kyllä se perään heti lähti mutta meno oli sen sortin lönköttelyä, ettemme oikein jaksaneet uskoa että siitä ikinä mitään tulisi. Viettiä nostatettiin vieheleikeillä ja laitettiin poika "kuntoremonttiin" ja niinpä pitkän talven jälkeen poika yllätti meidät kaikki totaalisesti ensimmäisellä maastokaudellaan, kaudella 08! Huima kehitys on jatkunut aina tähän päivään asti ja uskon, että suurin syy siihen on Minorin sisäinen "tahdon lujuus". Lähtökohdat ja geenit sanovat jotain ihan muuta mutta Minorin tahto sanoo, että se haluaa juosta!!! Se on myös perheemme hulluin treenaaja, jonka menoa on toppuuteltava ettei se juoksisi itseään aivan puhki.
Ensimmäisellä ratakäynnillä keväällä, tämä "tahtokoira" katsoi ihailevasti ratalinjaisten koirien timmejä lihaksia ja ilmoitti meille että isona hän haluaa olla heidän kaltaisensa. Minkäs teet, sen minkä poika tahtoo, on pojan myös saatava... Minor alkoi laatimaan itsellensä uutta treeni-ohjelmaa, yhdessä personaltrainerinsa Disan kanssa ja matkasi kerta toisensa jälkeen tampereelle ratakuvioita harjoittelemaan ja koejuoksuja suorittamaan. Ja heti ratakirjat saatuaan, se ilmoitti meille, että nyt on päästävä kisaamaan!!! Ensimmäisissä kisoissaan poika oli luonnollisesti kumpaisessakin lähdössä lähtönsä viimeinen, mutta aikoihin se ja sen kotiväki olivat enemmän kun tyytyväisiä, eikä Minoria harmittanut yhtään sekään, että se jäi palkinnotta, sillä hänhän oli antanut ihan kaikkensa!!! =)

Nyt Minorilla on siis ne omat "pohja-ajat" plakkarissa ja itseään ja omiarahkeitaan vastaan kisaaminen jatkuu 13.9 tampereella!

Ai mikä ihmeen koiraharrastus? ...Älä puhu paskaa!!!

Maanantai 31.8.2009 klo 9:52

Sain Teemulta ensimmäisen hääpäivän kunniaksi sanoinkuvaamattoman upean lahjan, jonka saaminen herkisti minut lähes kyyneliin. Teemu oli teettänyt minulle muotokuvan whippeteistämme taidemaalari Terttu Kuntsilla. Taulun innoittamana, mieleeni juolahti että mitähän johtopäätöksiä murtovaras tekisi meistä kotimme perusteella? "Harrastuskalustomme" tulisi jo todennäköisesti vastaan ovella, eikä herra murtovarkaalla olisi mitään asiaa kotiimme, varsinkaan jos se olisi yhtään Peppi-puudelista kiinni(whippetithän on aina lahjottavissa herkuilla). Jos nyt kuitenkin kävisi niin, että herra murtovaras saapuisi kotiimme niin että olisimme koko porukka reissussa, hän todennäköisesti leimaisi meidät koiraharrastajiksi.
En ole koskaan ollut mikään erityisen materialistinen ihminen mutta whippettien myötä minusta on kovaa vauhtia sellainen tulossa.... Tässäpä hieman vinkkejä harrastuksestamme kodin sisustuksen muodossa;

Tässä siis se lahjataulu. Ja tunne-arvoltaan niin rakas että toivoisin pitkäkyntisen jättävän sen rauhaan.

DVD-hyllyn "kirjapaino". Tällä todenäköisesti nuijisin herra murtovarkaan jos yllättäisin hänet itseteosta.

Heini Sepän kynäruiskun jälkeä. Kelloa kannatta Herra murtovarkaankin välillä vilkuilla, sillä saavumme kotiin hetkenä minä hyvänsä...

Tiffanytyö Whippetit keittiön ikkunassa. Ensin niitä oli vaan yksi mutta pitihän sille saada kaverikin, sillä whippet ei ole whippet ilman toista whippettiä.... ; ) Eli vinkiksi herra murtovarkaalle; jos aijot ne viedä niin vie molemmat, sillä ne ovat lauma-eläimiä!

...niin ikään myös whippet-taulu... Vinkiksi Herra murtovarkaalle; tämä ei ole aito vaan jäljennös....

Tämä whippet tarjoaa helpotuksen hätään joten herra murtovarkaan ei tarvitse kusta nurkkiin....

Takkahuoneen palkintohyllyä. Ps; ei kannata varastaa, ne on vaan rihkamaa.

Takkahuoneen seinää; oikeanpuoleisessa kuvassa meille ikuisesti niin rakas ja kaivattu Emi-dobermanni, joka vartioi nyt taivaan portteja ja jolla on aina paikka sydämmissämme.

Mikäli herra murtovaras saapuu meille yläkerran eteisen kautta, vastassa on edelleen se aprikoosin värinen tappaja mutta myös hihnanaulakko.

Herra murtovarkaan viedessä tietokoneen, hän saisi kaupanpäälle tällaisen Hiirimaton.

Mikäli herra murtovaras aikoo varastaa myös autoni, vastassa on siinäkin tapauksessa viitteitä harrastuksistamme....

Mikäli samainen pitkä kyntinen ryöstää meidät aseella uhaten ja sanoen "antakaa kaikki rahat ja arvoesineet" hän saa todennäköisesti saaliikseen nämä.... sitä rahaahan ei ole kun kaikki on mennyt koiraharrastukseen.

...ja jos sitä rahaa sattuisi jostain kumman syystä löytymään, niin se löytyisi todennäköisesti tästä kukkarosta...

Elämän menoa

Sunnuntai 30.8.2009 klo 12:06

Innokkaiden fanien painostuksesta istahdan pitkästä-aikaa päivittelemään sivuja ja koetan saada jotain kuulumisten tynkää aikaiseksi. Viime päivityksestä on kulunut taasen kotvanen, pahoitteluni siitä.

Elokuu pyörähti koirarintamalla käyntiin tampereen maastoilla. Rankka oli reissu mutta tulipahan heitettyä. Rankaksi sitä ei tehnyt itse koira-urheilu vaan kisojen iltajuoksut, sillä yövyin kisapaikalla ystäväni Ninnin asuntovaunussa ja tokihan siinä tuli sitten nautittua parit mallasjuomat ja pitihän siellä skoolata kuohuvaakin tuttaviemme salukin Euroopanmestaruus hopea mitallin kunniaksi ; ) iltajuoksujen lisäksi toki Nemo ja Minorkin pääsivät juoksemaan ja parien onnistuneiden kisareissujen jälkeen odotin jotain aivan katastrofaalista pohjanoteerausta. Pohjanoteeraus siirtyi kuitenkin tuonnemmaksi ja poijjat pinkoivat niin, että Minor sijoittui ylikorkeissa uroksissa hienosti kolmanneksi ja Nemo lilliputtien sarjan kuudenneksi.

Heti Tampereen maastoilujen jälkeisenä maanantaina sanoin hyvästit kesän joutenololle ja palasin takaisin sorvin ääreen. Työpaikka säilyi samana mutta osasto vaihtui toiseen ja työnkuva muuttui aivan erilaiseksi kuin aiemmin. Aloitin näet työt osastolla missä on kuuro-sokeita monivammaisia lapsia. Uskon että tämä työ on se minun juttu, vaikka olenkin osittain viittomakielisessä ympäristössä kuin olisin kielitaidottomana vieraassa kulttuurissa. Sanavarastoni kuitenkin kasvaa päivittäin ja tieto-taitoni minulle entuudestaan tuntemattomasta kuuro-sokeudesta karttuu, joten eiköhän tämä tästä ala sujumaan =)

Työn aloittamisen lisäksi toinen suuri energiaa kuluttava elementti on ollut kisajärjestelyt. Kerhomme järjesti tänä kesänä poikkeuksellisesti kahdet maastojuoksukisat ja juuri kun oli toipunut edellisten järjestely hässäkästä, piti alkaa järjestelemään jo toisia. Nämä toiset kisat käytiin elokuun lopulla Jyväskylän vesangassa suomen maastomestaruuksien merkeissä. Minun talkoopanokseni oli näissä kisoissa taas jälleen puffetin puolella, mutta onneksi minä olin siellä tällä kertaa vaan töissä, Ninnin organisoidessa puffetin kuvioita.  Näissä karkeloissa myös pojat pääsivät kirmailemaan ja ainakin pisteiden suhteen nämä kisat olivatkin sitten se kesän pohjanoteeraus; Nemo sijoittui 423 pisteellä kolmanneksitoista(20 osallistujaa) ja Minor oli 437 pisteellä kymmenes(16 osallistujaa). Liekkö alkaa jo loppukauden kisojen syndrooma painamaan ja kurvit vedetään suoriksi vai mikä lie?

Kerrotaas nyt sitten Disankin kuulumisia, eli tyttö aloitti heinäkuun lopulla juoksut ja meillä juoksuiltiin juuri silloin kun Disan kisa-ikä tuli täyteen. Nyt tässä toivutaan tyttöjen vaivoista ja mietitään josko sitä uskaltaisi jo kuopiossa juoksuttaa 12.9? Ilmoitettu sinne on sekä Nemo että Disa mutta katsellaan ja tuumaillaan onko meistä sinne lähtijöiksi.... Onko kunto kohdillaan ja miten sujuu keskiviikon pari juoksu maastojuoksuharjoituksissa?
Minorin ratakirjatkin saapuivat vihdoin ja viimein tällä viikolla. Pitkään kesti niiden saaminen sillä posti oli hukannut hakemuksen mikä lähetettiin heinäkuun alussa, mutta onneksi Teemu oli ottanut kaukaa viisaana hakemuksesta kopion ja saimme kun saimmekin kirjat nyt niin, että pääsemme juoksuttamaan meidän "kinkkua" ensi viikonloppuna hyvinkään radalle.

Nyt lopetan tämän kuukausiraportin ja lupaan yrittää(huom, yrittää!!!) olla ahkerampi päivitysten kanssa jatkossa....

Aimo bläjäys kuulumisia

Maanantai 20.7.2009 klo 23:42

Taas on vierähtänyt pitkätovi viime päivityksistä mutta nyt onkin juttua siitäkin edestä kerrottavana. Tekisi mieli mennä suoraan aiheeseen jonka tiimoilta leijun vieläkin aivan pilvissä mutta kerrotaampas nyt järestään niitä kuulumisia ; )

Minä olen lomaillut kesäkuun alusta saakka mutta siltikkään vapaa-ajan käytön ongelmia ei ole ollut ja voin sanoa olleeni jopa kiireisempi näin lomalla kun yleensä. Juhannuksen jälkeen kun Teemukin oli lomalla, heitimme yhdessä Iisalmen mummolareissun. Reissulla treffailtiin Suvin whippet neitoja Beaa ja Unia ja tässäpä siitä muutama kuva todistusaineistona;

Heinäkuun alkuun mahtui myös koejuoksuja ja näyttelyitä. Minor sai juostua viimeisen ryhmäkokeensa ja ratakirja-anomus lähti eteen päin. Vielä pitäisi katsella meidän isolle pojalle jotkut rataskabat tälle kesälle niin pääsisi näyttämään mistä geelit on tehty ; )
Kesän ensimmäinen ja ainoa visiitti näyttelykehiin oli vierailu laukaan näyttelyissä 11.7 Nemon ja Disan kanssa. Ajateltiin että tuonne mennään kun ovat niin lähellä ja kaikkea.... mutta voimpa sanoa ettei olisi pitänyt =( Tuomaroimassa oli tiukkaakin tiukempi Matti tuominen ja äitiä tuli jo ikävä siinä vaiheessa kun hän jakoi sinisiä nauhoja valkoisille paimenkoirille ennen whippetkehän alkua. Jotenkin minut oli onnistuttu taas kerran kusettamaan ja niinpä menin kauhun sekaisin tuntein kehään nemon kanssa. Nemoa ei tuona(kaan) päivänä huvittanut olla kehässä yhtään ja jouduin vetämään sitä perässäni kuin brion lelu mäyräkoiraa. Tuloksena oli onneton H ja kritisoituaan Nemon päätä tuomari pääsi minun mustallelistalleni sillä minun makuuni Nemon pää on juuri sellainen kun whippetinpään tuleekin olla. Myös teemun esittämä Disa potkittiin kehästä pellolle sininennauha tuulessa hulmuten ja neidon kerrottiin vaativan vielä aikaa. Mihin se ratarassin näköinen "hämähäkkiä" muistuttava koipieläin ajan kanssa muuttuisi?! ihme touhua tuo näyttelytouhu!!!

Hämä,hämä,häkki, kipitti kehässä;

Brion puumäyräkoira; klassikko jo vuodesta kivi,paperi ja sakset

Nooh, mutta eiköhän mennä itse asiaan =D
Yksi suurin syy viimeaikaisiin kiireisiini on ollut kerhomme järjestämät kansainväliset jyväscoursing -maastojuoksukilpailut. Tännekkin minut oli narrattu toista(ja luojan kiitos viimeistä) kertaa organisoimaan puffettia ja talkooväen muonitusta. Pamahdin kisapaikalle perjantaina ja eilen illalla(sunnuntaina) pääsin vihdoin ja viimein takaisin kotiin ja olo on edelleen kuin junan alle jääneellä sillä niin kovasti siellä hommia painettiin ja toki myös juhlittiin ; ) syy juhlaan löytyy Nemosta; herra nimittäin meni ja nappasi urosten voiton saaden sertin ja cacilin ja ollen lisäksi keski-suomen piirinmestari kakkonen!!!! Ja nätisti poika pinkoikin joten voitto tuli täysin oikeaan osoitteeseen!!! Ylikorkea Minor kipitti kansallisessa luokassa pisteet jotka riitti yhdeksänteen sijaan joten ei ihan huonosti siltäkään!

Voittajan tyylinäyte naukkarisen antin kuvaamana;

Ja sitten hieman voittajaa Huotarin Ninnin kuvaamana;

Tasapuolisuuden nimissä komeaakin komeampi Minor keskittymässä kilpailuun, kuvannut Tanja Koskela;

Kemin maastot

Sunnuntai 7.6.2009 klo 21:10

Jahas, mistäs aloittaisin? aloittaisinko kertomalla hyvinkään maastoista vai epäonnistuneista koejuoksuista vai meitä viime aikoina vaivanneista pikkuloukkaantumisista, vai, vai, vai, menenkö suoraan otsikon asiaan?! paljon on tosiaan taas sattunut ja tapahtunut mutta tällä hetkellä päällimmäinen tunne on ONNI!!!

Olipa kerran kemi, kolme keski-suomalaista turistia ja kaksi sinivalkoista ruusuketta... Joko arvaat miksi olen niin onnellinen?

Tapahtuipa tosiaan niin, että perjantaina suuntasimme matkamme kohti Kemiä. Eteläsuomen kisoja oli tullut koluttua jo sen verran, että oli hauska lähteä vähän pohjoisemmaksi kisaamaan ja tutustumaan pohjois-suomen vinttikoiraharrastajiin. Matkaan lähdettiin Nemon ja Minorin kanssa ja vähän uskalsin jo kisakirjeen saatuani hyviä sijoituksia toivoakkin. Whippettejä oli ilmoittautunut 15 ja tuolla koiramäärällä tuo meidän ikuinen tavoite;"sijoittua kymmennen parhaan joukkoon" -oli ihan realistinen. Vaan eipä olisi keski-suomen friidu uskonut mihin hänen matka seuralaisensa pystyy; Alkuerien jälkeen poikien pisteet olivat Minorilla parhaat ja Nemolla kolmanneksi parhaat!!! Tuon tiedon saatuani meinasin pyörtyä!
Olin aivan varma ettei tuosta onnistumisesta voi seurata muuta kun epä-onnea ja pessimistisesti ajattelin, että finaalissa on pakko tapahtua jotain todella traagista ja pojat on tyyliin sijoilla seitsämäs ja yhdeksäs...

ja niinpä kävikin; Minor kaatui finaalissa ja passitettiin juoksun jälkeen eläinlääkärin pakeille mutta onneksi kaikki oli hyvin. Tiesin että kaatumien vaikuttaa pisteisiin mutta pääasia että koira säilyi ehjänä. Nemon juoksu taas näytti mielestäni keskinkertaiselta kompuroinnilta.
Äkkiä tipuin taas maan pinnalle ja pohdin jälleen kerran minkä ihmeen takia näitä satoja ja taas satoja kilometrejä ajelee kun aina saa vaan lokaa niskaan... =(

Kisapäivä oli ohi ja alkoi palkintojen jako. Palkintojen jakoon mennessäni jätin koirat autoon ja suunnittelin mielessäni tympeää, pitkää kotimatkaa...
Koirien nimiä ja sijoituksia alettiin luettelemaan ja kilpakirjat sekä SA ruusukkeet jaettiin oikeille omistajilleen. Kun kuudenneksi tulleen nimi kuulutettiin, nousin jo penkistäni... ei vieläkään kumpikaan koiristani, mitä ihmettä? kuulutettiin viides, eikö vieläkään? sitten neljäs, mitä ...tua? tässä vaiheessa hypin jo riemusta; kahdesta jaossa olevasta sertistä toinen oli tulossa meille =)  Sitten kuulutettiin se kolmanneksi tullut, enkä vieläkään kuullut oman koirani nimeä... En voinut muuta kun itkeä ilosta, TÄMÄ EI VOI OLLA TOTTA! Loppujen lopuksi Nemo sijoittui toiseksi ja Minor ensimmäiseksi ja molemmat Sertit lähtivät meidän matkaamme!!!! 

En vieläkään ymmärrä tapahtunutta todeksi, niin uskomattomalle tuo kaksoisvoitto tuntuu =)

 Kotimatkalle lähtiessäni soitin vanhemmilleni Iisalmeen, että nyt on laitettava kuohuvat kylmään, täältä tullaan!!! Olin perillä puoli kymmenen aikaan illalla ja luvassa oli sertijuhlat =) kuohuvaa piti ottaa tietenkin kumpaisenkin sertin edestä ja molemmille jaloille, ja siihen ei kyllä paljoa pitkä kisapäivän päälle tarvittu ; )

...väsyneenä mutta ah, niin onnellisena herättiin uuteen aamuun ja pitihän meidän sankarit ikuistaa kera sertien;

Seissoo, Seisoo

Perjantai 22.5.2009 klo 23:55

 Minä "the antihandler" innostuin harjoittelemaan näyttelykuvioita(voitteko kuvitella? viekää mut hoitoon!!!) eräänä kauniina iltana "kartanomme" takapihalla ja kuvasatona muutama posetusyritys meitin pesueesta;

TEAM PONY RACING ROCK`S!!!!

Sunnuntai 17.5.2009 klo 19:07

Disan täytettyä vuoden, koitti se jännittävä päivä kun tyttö oli aika mitata virallisesti. Ei jännittänyt se meneekö se mittaan vaan ennemminkin se onko se sentin vai puoli ylikorkea ; ) kumpikaan veikatuista mitoista ei osunut nappiin vaan jalkoja neidillä oli kuusi milliä liikaa, eli viralliseksi mitaksi tuli 48,6cm.  Jatkuvasti ollaan kuultu kommenttia siitä, että se olisi muka pieni narttu joka johtuu lähinnä siitä että se on kokoonsa nähden kuitenkin todella siro ja simpsakka mutta voi noita jalkoja... niistä joutaisi tosiaan puolet pois mutta minkä missi säärilleen voi ; ) nooh, näillä mennään ja osakkeet team pony racingissä on taas balanssissa!!!! HALLELUJAA, TEAM PONY RACING TULEE TÄÄLTÄ HELEVETIN LUJAA!!!!!

Juoksua, juoksua, juoksua

Tiistai 12.5.2009 klo 10:18

Niin se vain aika kuluu! 5.5 tiistaina meidän vauva täytti sitten yhden vuoden! vastahan se oli pieni ja suloinen, nyt jäljellä on enää pelkkä suloinen =)
Synttäreiden kunniaksi Disa pääsi keskiviikkona juoksemaan maastopupun perässä kun oli kerhomme kevään ekat maastojuoksutreenit. Hienosti tyttö juoksikin, ei passaa moittia.  Minäkin pääsin pitkästä aikaa mönkijän puikkoihin kun hoidin treenien pupukuskin virkaa ja kylläpäs se olikin taas ihan yhtä mukavaa kun muistelinkin!!! tästä se kesä alkaa...

Juoksua oli tiedossa vähän lisääkin. Suuntasimme nimittäin lauantaina whipwagonin keulan kohti suomen turkua yhdistetylle sukulointi- ja kisareissulle. Lauantaista sunnuntaihin majoituimme Teemun veljen luona paraisilla. Äitienpäivä aamuun herättiin vatsa perhosia täynnä, sillä otimme suunnaksi Liedon äitienpäivä maastot! Poikain kisakaudenavaus ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Nemo hukkasi vieheen alkuerissä(oli muuten Nemon uran eka hukka) ja tippui näinollen finaaleista. Minorilla oli taasen huonoa karmaa finaaleissa kun vesisateen liukastamalla pellolla se kompuroi ensimmäisessä kaarteessa ja veti sen vuoksi kurvit vähän suoriksi mikä näkyikin sitten heti pisteissä. Minor sijoittui kuitenkin viidenneksi ja kotiin tuomisina oli SA ja hieno "vääränkerhon" muki, josta minä lupasin hörppiä kahvia seuraavassa oman kerhomme hallituksen kokouksessa ; )
Kisapaikalla oli juuri niin mukavaa kun muistelinkin, eikä sieltä olisi malttanut lähteä pois ollenkaan. Adakin nautti kisareissusta ja sai taas monta uutta ystävää. Tuon ikäisen kanssa kisareissaaminen on jo eri helppoa ja oli ihan uskomatonta katsoa miten tyttö jaksoi painaa täysillä aamu yhdeksästä ilta kahdeksaan, koko ajan ulkoilmassa. Talven jäljiltä oma kisakunto ei ollut vielä oikein kohdillaan sillä väsähdin totaalisesti jo puolessa välissä päivää ; ) ja jutut olivat sen mukaisia...
Nooh, turnauskestävyyttä lähdetään hakemaan parin viikon päästä hyvinkäältä joten eiköhän tuo omakin kisakunto saada pikkuhiljaa kondikseen.
Kuoleman väsynyt family Seppänen kotiutui Liedon reissulta yöllä yhden aikaan ja seuraavana päivänä olo oli kuin räjähtäneellä rusinalla. Onneksi olin varannut maanantaille pekkasen joten sain palautua ihan rauhassa rankalta reissulta sohvalla lojuen kera väsyneiden ruoskien. 

Kun palailimme reissulta, meitä odotti kotona viikonlopun papan hoivissa ollut "juoksija". Peppi oli aloittanut juoksut! ...ja nyt meillä onkin kotona taas kaksi raivostuttavaa "heppinsä orjaa", jotka yrittävät kaikin keinoin liehitellä tuota suloisen tuoksuista seireenitärtä =D Onneksi Pepin juoksujen aika menee (toivonmukaan) helpommin kun Disan, I Hope So!

Katse kohti kesää

Lauantai 2.5.2009 klo 15:17

Paljon on sattunut ja tapahtunut. Pääsiäisen aikaan avitimme maailmaan patterdaleterrieri pentueen kun teemun isän terrierin synnytyksen hetki koitti ja kaikki ei sujunutkaan ihan niinkuin olisi pitänyt. Teemu auttoi isäänsä ja vei toisena pääsiäispäivänä Tiivi-emän Äänekoskelle päivystävän eläinlääkärin pakeille. Tuloksena oli neljä potraa pienokaista joista eka narttu syntyi normaaliteitse ja kaksi narttua ja yksi uros autettiin maailmaan leikkauspöydällä. Tenavat viettivät meillä elämänsä ensihetkiä ja minulle tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus päästä seuraamaan koiran lapsivuodeaikaa noin läheltä. Teemulle tuo koirien pennuttaminen on isänsä kasvatustyön tiimoilta tuttua puuhaa mutta minä olin siinä mukana aivan ensikertalaisena =)

Koko katras; 

Lumina, isoin tyttö joka syntyi ainoana alateitse;

Uusinta mittaus

Sunnuntai 5.4.2009 klo 16:04

Lyhykäisyydessään; Nemo uusinta mitattiin eilen ja niin siinä sitten kävi, että se meni mittaan vähän niinkuin aavistelinkin. Tärisin ja tutisin kaksi päivää ennen tuota mittausta sillä niin pienestä oli edellisellä kerralla kiinni, että olisi harmittanut jos olisi niin pienestä jäänyt kiinni nytkin. Nemohan mitattiin puolitoista vuotiaana millin ylikorkeaksi ja uusinta mittaukseenhan tietysti mentiin kun ylitys oli noin pieni. Suureksi hämmästyksekseni menikin sitten mittaan reilummin kun olin kuvitellut; pojan uusi virallinenmitta on vaivaiset 50, 5 cm(samperin kääpiö). En tiedä mikä asiaan vaikutti, liekkö painunut iän myötä tuon verran vai osasiko vaan ottaa tällä kertaa mittauksen niin rennosti että saatiin jännityksestä johtuvat millit pois.

Tämä ei muuta kohdallamme mitään muuta kun vain sen, että näytelmissäkin voi käydä hieman useammin kun kerran vuodessa sillä Nemo pääsee nyt käyttöluokkaan ja siellä koira saa olla urheilijan näköinen ; ) niinkuin Nemo onkin...

Kehää kiertämässä Tampereella

Maanantai 16.3.2009 klo 9:22

Eilen pony tiimiläiset lähtivät heittämään Tampereen turneeta KV-koiranäyttelyyn. Mukaan Whipwagoniin pakattiin tällä kertaa Nemo ja Disa, Minorin jäädessä mököttämään Pepin kanssa kotiin. Whippettejä Manseen oli ilmoittautunut ennätykselliset 120 kuonoa, minkä vuoksi pennut ja juniorit oli siirretty eri tuomarille; Itävaltalaiselle Robert Blumelille.
Disan käyttäytyminen näyttelypaikalla oli yllättävää. Ensi kertalaisena se käyttäytyi ihailtavan rauhallisesti ja alku kammotuksista ja aavisteluista huolimatta koimme yllätyksen sen tyynen rauhallisen kehäkäyttäytymisen suhteen. Teemu esitti Disan ja suurena yllätyksenä Minä; "ei yhtään näyttely-ihminen", esitin Nemon. Tärinät ja tutinat oli sietämättömät kun menin pojan kanssa kehään ja Nemo selvästi aisti sen ja rauhoitteli hermojani esiintymällä itsevarmasti ja iloisesti =) 

Tuomari oli ottanut tiukan linjan ja säästeli vaalean punaisia nauhoja. Nemon arvostelu oli kaikinpuolin todella mukavaa luettavaa vaikka saimme laatuarvostelussa vain EH:n. Jopa sen liikkeitä kehuttiin ja siitä olin erityisen iloinen =) Se kyllä liikkuikin yllättävän hyvin, liekkö tuohon ollut  syynä hyvä alusta vai se, että sain kerhomme kesäkauden avauksessa viime keväänä Koskelan Tanjalta hyviä vinkkejä esittämiseen ja annoinkin Nemon liikkua kehässä hihna aivan löysällä. No oli miten oli niin kiitos Tanjalle vinkeistä!

Koska Disa oli eri kehässä, minulta jäi sen esiintyminen kokonaan näkemättä ja se harmitti suuresti. Teemu ja yleisö kehui kuitenkin sen esiintymistä hyväksi. Disan arvostelu oli kaikinpuolin tylsää luettavaa; Arvostelussa ei puhuttu muusta kun sen keskeneräisyydestä, jonka me jo itse tiesimmekin ilman tuomarin kommenttejakin ja mielellämme olisimme kuulleet jotain muutakin. Rintakehä ei ollut ehtinyt mukaan sen vuodenvaihteen aikaiseen kasvupyrähdykseen ja hoikkakin se on. Teemu sai piruilua osakseen kun tuli kehästä Disan ja punaisen(EH) nauhan kanssa, että kumpaakohan se tuomari oikein arvosteli, Teemua vai koiraa? (Lue; tuomari oli nuorehko mies jonka seksuaalista suuntausta porukalla ruodimme, hih). Kaikkein huvittavin lausahdus arvostelussa oli "Small female"! Tuon lauseen kehystän seinälle siltä varalta jos joku erehtyy sanomaan kiikun kaakun 48 sentissä pyörivää Disaa suureksi ; )

Tässäpä Hanna Sepän ottama kuva meidän "pienestä naaraasta";

Kaikin puolin näyttelypäivä oli oikein onnistunut ja minä jopa heikolla hetkellä lupailin esittäväni koiria useamminkin ; D  Paljon nähtiin tuttuja ja vaikka messu ja urheiluhalli oli täyteen ahdettu, tunnelma oli silti hyvä ja välitön. Tässä linkissä Tampereen Kv-näyttelyn tulokset kokonaisuudessaan ja Nemon ja Disan arvosteluja voi käydä lukemassa niiden omilta sivuilta näyttelyt osiosta. 

Kuvahaastetta pukkaa!

Torstai 12.3.2009 klo 8:53

Helmikuun höpinöitä

Tiistai 10.2.2009 klo 22:03

Huh, huh, nyt on aika huokaista; Disan ekat juoksut on ohi. Oli se melkoista ruljanssia! Pepin juoksujen aikaan meillä on mennyt poikain kanssa vähän liiankin hyvin joten nyt oli kai aika maistaa sitä "urokset ja nartut saman katon alla" -karua todellisuutta. Käytännössä katsoen pidimme Disaa ja poikia erillään koko juoksujen ajan. Disaa kun ei vielä tunne niin ei voinut yhtään lukea sen "tärppipäivien" merkkejä ennakkoon ja siksi päätimme pelata varman päälle. Joka päivä whiput saivat olla kuitenkin yhdessä valvotuissa olosuhteissa ja päivänä nro 10 mikään ei jäänyt epäselväksi vaan tärppipäivät olivat ilmiselvästi alkaneet, siihen malliin tyttö tarjosi itseään ja pojatkin olivat ihan hepulissa. En tiedä mitä rivouksia tuo saksatar pojille tärppipäivien parina ekana yönä huuteli sillä pojat pitivät huolen siitä ettei meidän talossa nukuttu =/ useita kertoja yössä ne herättivät koko talon ulvonnalla mikä oli vissiin jonkun sortin rakkausballaadia. No, parin päivän päästä sitten helpotti mutta koirat olivat toisistaan täysin eristettyinä kokonaisen viikon niin kauan kun Disan vuotaminen lakkasi. Luulen että seuraavien juoksujen kanssa menee jo paljon helpommin, sillä kaikkein suurin haaste näiden ekojen kanssa oli se kun ei tunne vielä tuon neidin kiertoa yhtään ja se ettei Disa ja pojat ole olleet käytännössä katsoen lainkaan erillään koskaan. Juoksujen loputtua Disasta on varttunut jotenkin paljon itsenäisempi eikä se ole lainkaan niin riippuvainen pojista kun ennen joten ihan hyvää on tehnyt tämä erillään oleminen, riittää että meillä on nuo kaksoset "paita ja peppu" joita ei voi pitää koskaan erillään ilman että ne vaipuvat pakokauhun valtaan.

Juoksukuulumisista sitten yleismaallisempiin uutisiin; Kisakauteen valmistautuminen on nyt täydessä tohinassa ja tulokset alkavat pikkuhiljaa näkyä poikien kunnon kohoamisella. Nemon treenaminen on käynyt vielä entistä vaikeammaksi, se kun on niin mukavuuden haluinen ja läheisriippuvainen minusta. Vapaana juostessa se ei ota kun pieniä spurtteja ja tulee sen jälkeen lahkeeni juureen kyöhnäämään kuin sanoen "eiks me mamma voitas lähtee jo kotiin". Vetoja ihmiseltä ihmiselle on kuitenkin helppo ottaa niin päin että Nemo juoksee Teemun luolta minun luo sillä silloin tietää ainakin sen juoksevan täysiä kun sillä on kiire mamman luo =)
Maaliskuun tokana viikonloppuna lähdemme pyörähtämään tampereen kv-näyttelyihin. Ilmoitimme ko. kinkereihin Nemon ja Disan. Minor jää suosiolla tälläkertaa kotiin, sillä tiedämme jo itse sen olevan liian iso, emme siis tarvitse siitä enää "mustaa valkoisella" näyttelyarvostelussa.
On mukavaa kuulla mitä mieltä Nemosta ollaan, sillä sen viime näytelmistä on kulunut yli vuosi ja poika alkaa olla nyt kehityksensä kehittynyt. Disan depyyttiä kehässä odotamme kauhun sekaisin tunnelmin ; ) Näyttelykuvioiden treenaaminen on ollut meillä vähän niin ja näin ja tokaisinkin tuossa taannoin ystävälleni joka kehuskeli "putsaavansa pöydän" whippettinsä kanssa tampereella että me varmaan todennäköisesti kaadamme sen samaisen pöydän =) Nooh, näyttelyt on meille vaan sellainen kakkosharrastus joten ei siihen mualima kaadu vaikkei ihan putkeen meniskään, pääasia on saada kuulla tuomarin mielipide Nemosta ja erityisesti Disasta, jonka rakenteesta en osaa sanoa yhtään mitään, se kun on niin erityyppiä kun pojat. Tuomari ko. kemuissa on uudesta-seelannista ja sitäkään en yhtään osaa arvioida minkä tyyppisistä koirista hän pitää, mutta sen näkee sitten. 

Taloon tuli yksi nainen lisää

Torstai 22.1.2009 klo 16:35

Tänään koitti se päivä jota olen kauan kauhulla odottanut; Disan juoksut alkoivat ja niinpä minulla ei ole enää kun yksi pikkutyttö kun Disastakin varttui nainen! Kyllä aika vierii nopeaan. Vasta äsken se oli säälittävä pikku käärö ja nyt se on jo varttunut naiseksi, yhyy!!!! Onneksi saan pitää tuon Adan vielä hetken omana pikkutyttönäni....

Whippetin omistamisen varjopuolia, osa 158

Tiistai 20.1.2009 klo 11:17

Elämä whippetin kanssa ei ole pelkkää ruusuillatanssimista vaikka se sitä suurimmaksi osaksi onkin. Olen löytänyt kaikenkaikkiaan 157 huonoa puolta whippetin omistamisesta ja niitä ovat mm.
-se että koiralle tulee syötettyä parempaa ruokaa kun mitä itse syö
-on valmis sisustamaan kodin koirien ehdoilla
-yksi whippet ei riitä mihinkään vaan niitä on oltava kokonainen lauma
-autokin on vaihdettava whippetystävälliseksi
jne, jne...Lista on loputon!

Viime aikoina olen törmännyt varjopuoleen nro 158. Se on väline-urheilu! En ole koskaan ollut mikään kovin materialistinen ihminen mutta nuo hiivatin ruoskat ovat alkaaneet tekemään minusta pikkuhiljaa sellaista. Ei riitä että omassa kaulassa roikkuu whippetkoru ja päällä on whippetpaita, eikä se että kodin sisustukseen on pitänyt tunkea joka puolelle whippettejä, nyt myös koirien on oltava edustavia =)

Niinpä menin ja tilasin koirille vähän luksusta arkeen ja tänään ne ihanuudet tulivat. Finngreyn luksus pannat Disalle ja Nemolle!!!!

Seuraavana tilipäivänä onkin sitten pakko tilata panta myös Minorille! Niin ihania nuo ovat!!! 

Tässäpä muutama huonolaatuinen räpsäys ylpeistä bling, bling pantojen omistajista;

Eedit käy taistoon eläinkokeita vastaan

Maanantai 12.1.2009 klo 18:51

Tänään saatiin pitkästä aikaa vieraiksemme iki-ihanainen kummityttömme Eedit. Eeditistä on tulossa pikkuhiljaa oikein kummitätin kulta ja sielunsisar joten luulempa, että viidentoista vuoden päästä liftailemme yhdessä ympäri suomea koko kesän festareita kierrellen ; )

Viime vierailulla "Eeti" ei vielä juurikaan liikkunut mutta nyt neiti teki tutkimusmatkoja ympäri taloa tetsaillen. Minä tietysti konttailin perässä siirappi suupielestä valuen ja lässytin niin typeriä juttuja, että itseänikin näin jälkeenpäin hävettää. Kummitäti kiikutti kullanmurun eteen vinot pinot leluja ja mönki lattialla epämääräisesti mölisten. ...vaan eipä Eetiä kummitädin typerät lelut kiinnostaneet vaan silmiin osui Disa vauvan uusi, tänään saatu "Brätsi" ja se maistuikin makealle ja helisikin niin kivasti että oksat pois. Tästä lähtien kummitäti ei osta murulleen joulu ja synttärilahjaksi muuta kun koiranleluja, pääseepähän halvemmalla ja kun lapsikin niistä kerran niin kovasti tykkää X D

Annamme takuun; Tätä lelua ei ole testattu eläimillä vaan vapaa-ehtoisella testihenkilöllä; VAUVALLA! Eedit antaa täyden takuun sen kestävyydestä; kestihän se kasikuisen vauvankin hampaissa joten miksi ei kestäisi koirallasikin ; )